Terve taas. Sanon tämän ihan suoraan, joten en kamalasti kaunistele asiaa:

 

Pari päivää sitten meillä kävi ATK ihminen katsastamassa tämän ihanan koneen. En edes tiennyt, että tässä on jotain vikaa. Kone jouduttiin asentamaan alusta, eli tavallaan kaikki tiedostotkin hävisivät rakkaaseen unholaan. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että varsinaisesti Jokimiehet eivät voi jatkua - ainakaan normaalisti. Mutta esim. kaikki ladatut säilyivät muistitikulla joten tarina ei tulisi muuttumaan kamalasti. Luit aivan oikein, Ruusula siis jatkuu - toivottavasti. Pyrin nyt nähkääs siihen, että joutuisin aloittamaan koko LC uudestaan (jos vaaditte) mutta voin myös muunnella ja jatkaa tavallaan tarinaa, mutta ei tietenkään enää haaste muodossa.

Joten siis, valitkaa:

JATKAAKO JOKIMIEHET LEGACY CHALLENGENA

vai

JATKAAKO JOKIMIEHET TARINANA

 

MUITA EHDOTUKSIA OTETAAN VASTAAN

 

 

Eli en siis tällä hetkellä voi jatkaa tarinaa/lc:tä ennen kuin saan vahvan enimmistö äänestyksen tulokset

Hyvää heinäkuuta! Saakohan tänään Jokimiehet elämäänsä uusia käänteitä? Ehkäpä, sen saa vasta tietää luettuaan kolmannen luvun! Kommentoikaa, yllättikö tämä luku teitä/teidät?

----------

----------

Kahden ja puolen kuukauden kuluttua Ruusulassa...

----------

- Kiitos kyydistä! Leijona huudahti taksikuskilleen. Mihin tämä raaka Leijonamme on saapunut?

Mitä Leijona Ruokavarastossa (Ruusulan ainoassa kyläkaupassa) kuhnailee?! Hänenhän pitäisi olla sairaan puolisonsa rinnalla.

- Hhhmmm... ei ainakaan kissoja... Leijona mutisi ja käveli kaupan toiseen päätyyn.

Mutta miksi kaulapanta täytyi ostaa?

- Tasan 49§. Kassakonetäti mutisi hiljalleen.

- Tässä, pitäkää vaihtorahat. Leijona vastasi tyytyväisenä ja alkoi hyräillä:

"Jos vain, jos vain - naisen rinnalle sais. Joka osais pyykkiä pestä, ja ääntä kuuluis sydämmestä; rakkahin.. duubadiididii.."

- Munia on, maitoa on, sokerit - murot, kaikki on. Leijona mietti tarkoin, ettei mitään olisi jäänyt ostamatta.

- Se tekee 600§ tasan. Kassanhoitaja tokaisi ärtyisästi ja Leijona laskeskeli rahojansa.

- Tuleepa nykypäivänä kaupankäyntikin kalliiksi. Leijona mutisi ja antoi vasten tahtoaan tasan 600§ kassalle.

Illalla Leijonan kaupasta kotiinpäästyä hänellä oli pientä lahjaa puolisolle annettavana.

- Kas tässä. Ostin sen tänään. Leijona tuumasi ja kaivoi lahjan piilosta.

- Kiitos kulta, mitähän täällä mahtaa olla?! Sofia kiitti tyytyväisenä ja kolisteli pakettia.

- Et arvaakkaan. Koiran kaulapanta. Leijona tokaisi iloisesti.

- KAULAPANTA? Mihin minä sitä tarvitsen? Johonkin esileikkiin? Sofia huudahti erittäin yllättyneesti ja hämmästellen Leijonan kaulapantafilosofiaa.

- No... tuota... noin. Se ei ole... varsinaisesti sinulle... vaan Otolle. Leijona mutisi.

- OTOLLE? Onko meillä koira?!?!?! Sofia huudahti entistä yllättyneemmin. Koirako? - Minä vihaan koiria! Hän jatkoi tylysti.

- Ajattelin yllättää... olen näin herrasmiehenä huomannut kihlattuni lihavuuden joten ajattelin ostaa jotain joka saisi hänet hieman kivempiin kuosiin - leikkeily toverin! Leijona vinkkasi kaksimielisesti.

- Ja toiseksi: miehen ei pidä arvostella naisen "kokoa". Toiseksi, minä olen - RASKAANA! TAJUATKO, RASKAANA! Sofia huusi täyttä kurkkua idiootti miehelleen.

- R-ra-raskaana? Leijona änkytti.

- Mutta mistä minä olisin sen voinut tietää, että odotat meille lasta? Leijona kysyi hetken hiljaisuuden kuluttua.

- Hmp... Et mistään! En halunnut kertoa. Olisin tehnyt abortin jos olisin voinut, sillä SINÄ sanoit minulle - ettet ole valmis kantamaan huolta lapsesta. Sofia huudahti kiukkuisesti ja sekä yhtäpaljon järkyttyneesti.

- Ai jaa... Oletko varma, että minusta on i-isäksi? Leijona mutisi pelästyneesti.

- EN TODELLAKAAN! Meillä on nyt täällä - vähillä rahoilla elätettävä joku raksuttava hurtta ja sekä viaton lapsi kohdussasi joten sinusta ei TODELLAKAAN OLE ISÄKSI! Sinä hoidat koirasi, minä lapseni, selvä?

- Mu...

- EI MITÄÄN MUTTIA! ONKO SELVÄ? SINÄ ET KOSKA LAPSEENI! IKINÄ! YMMÄRRÄTKÖ?

Ja Leijona ymmärsi. Ehkäpä liiankin hyvin, sillä joka tapauksessa Sofia ei voinut kestää viattoman koiran ruikutusta joten auttoi hieman vasten tahtoaan Leijonaa. Leijona oli pettynyt itseensä sillä hän ei voinut millään tietää Sofia olevan raskaana - eikä Sofiakaan voinut tietää Leijonan koirasta.

Vaikka Otto olikin nokkela, erittäin touhukas, säikky muita koiria kohtaan ja melkoisen siisti, se oli siltikkin enemmän riesaa kuin mitään muuta Jokimiehille. "Ehkäpä Sofia olikin oikeassa, emme ole valmiita ottamaan koiraa meille." Leijona ajatteli ja huristi kohti odottavia töitä sairaalaan, sillä hän oli ensihoitaja SimCityn kuuluisimmassa sairaalassa.

Juuri Leijonan lähdettyä ja Sofian vessaan saavuttua lapsivesi valui pitkin kaakeleita lattialle. Supistuksen lisääntyivät tiuhaan tahtia ja kipu oli melkein sietämätön. Supistuksen jyystivät ja tuhlasivat Sofian energiaa ja hän huusi ja huusi kipua lieventääkseen.

Onneksi ovi oli jäänyt auki ja naapurit kuulivat Sofian huudot. Teppo Äyriäinen riensi apuun ja soitti ambulanssin pihallen ennen kuin olisi liian myöhäistä. Näin Sofia pääsi sairaalaan missä Leijona oli juuri päivystämässä. Riidasta huolimatta Sofia luotti ensiluokkaisen Leijonan apuun joka ohjasti hänet kätilöiden kanssa synnytysosastolle ja näin synnytys oli alkamassa. Seuraavana iltana Sofia oli tilanteeseen nähtyä huippukunnossa ja hänet sekä esikoisensa kotiutettiin. Yhdessä yössä Leijona oli puhkinut töitä heti kuultuaan, että Luoja oli luonut heille pojan. Sofian päästyä kotiin hän oli aivan ihmeissään lastenhuoneesta ja tippa nousi linssiin.

- Hän on niin ihana. Sofia sanoi Leijonalle ja tarttui häneen turvallisesti.

- Niin on. Hän on meidän poikamme. Leijona tokaisi ja otti Sofiaa lantiosta kiinni.

- Kulta, teit niin ihanaa työtä, oi olen niin ylpeä sinusta! Sofia huudahti varovaisesti...

... ja suuteli Leijonaa.

----------

Vuoden kuluttua...

----------

Rakkaus ja elämä loisti Jokimiesten keskellä ja sekä Sofian vatsassa. Kristianiksi kastettu poika oli varttunut aivan hirveästi ja hän muistutti äitiänsä kovasti.

- Juuri noin. Sofia hymyili ja katsoi esikoisensa kehittymistä. Ottokin oli saanut paikkansa, Kristianin sydämestä. Kevät oli saanut kukkasensa ja illalla vietettäisiin suurta juhlaa...

... jota oltiin odotettu jo kauan.

- Äh, tulisivat jo vieraas istumaan, en kestä seistä. Sofia mumisi kärsimättömänä.

- Tahdotko, Sofia Jokimies - ottaa minut aviomieheksesi ja rakastaa minua myötä ja vastoinkäymmisissä?

- Tahdon. Sofia ylisti ja...

... vieraat lausuivat kuorossa: "Saatte suudella morsianta."

Vaikka häät jouduttiinkin pitämään pienessä pakkasessa ja valkoisen maan yläpuolella (ja vieraitakin oli odotettua vähemmän), se ei haitannut juhlan iloa. Tällä hetkellä kaikkea riitti kaikille ja kellokaan ei ollut paljon. Ainoa joka hieman joutui odottamaan lämmitettyä maitoa, oli Kristian joka rääkyi suloisesti kehdossaan.

- Sanoit rakastavasi minua, rakastatko tätä kakkua jäätynyttä? Sofia pilaili ja tunki suuren mällin kakkua päin Leijona suuta, vaikka hädin tuskin ammottava kitalaki oli ehtinyt näkyä.

Sekunnin murto-osassa juhlat olivat loppu ja kiiltävä limusiini huristi pihaan ja Leijona hyppäsi sisään parin kaverinsa kanssa. Sofia jäi suosiolla juhlista paitsi, sillä hän ei malttanut jättää Kristiania yksin kotiin. Kakkulautasten korjausapuun pyydettiin Sofian opiskelija kaveri joka innokkaasti oli apuna - toistaiseksi.

----------

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Sen saatte luvan lukea seuraavasta luvusta!

 

Pienen pieni gallup näin loppuun, mitä huomasitten otsikko kuvassa (maitotölkissä)? Jotakin outoa? Tuttua? Kuka arvaa ensimmäisenä...

Päivää! Pientä draamaa on tänäänkin havaittavissa. Eilen olisi pitänyt sada tuo yksi luku jo valmiiksi mutta kone päätti tiltata. Toivottavasti olette huomanneet tuon hot or not jutun tuossa sivussa. Se on tavalla pieni gallup, eli onko tämä LC hot or not?

----------

----------

Kuukauden kuluttua...

----------

Sofia oli päättänyt vihdoin kasvaa aikuiseksi ja luopua yliopistosta. Nopsasti se luuri tarrautui käteen ja sormet automaattisesti näpyttelivät (myös Leijonalle silmälääkärille ajan ja näin Leijona sai silmälasinsa) yliopiston numeron ja kohta opinnot oltiin jo jätetty taakse. Leijona ei pitänyt ajatuksesta, että hän joutuisi loppu vuodet opiskelemaan yksin joten hän matki Sofiaa ja päätti jakaa hänen kanssaan tulevaisuuden.

- Wuhuu!  teki maalin futiksessa! Leijona karjaisi.

- Kulta, etkö voisi auttaa ruuanlaitossa? Sofia kysyi lempeästi ymmärtämättä Leijonan jalkapallo transsia.

- Ei kyllä nyt kerkeä. Jos voitamme FC  NoloMolot niin pääsemme loppu otteluun ja voitamme kultaa! Leijona vastasi ja tuuletti ensimmäistä maalia.

Sofia ja Leijona päättivät jakaa yhteisen tulevaisuuden ja omaisuuden Ruusulassa. Se tulisi toivottavasti olemaan hyvä päätös sillä muuta vaihtoehtoa ei ollut. Pieni kyläkauppa nimeltä Ruokavarasto seisoi vankasti Ruusulan keskellä. Seutu oli lähes autiota mutta silti hyvin aktiivista. Ihana ja raikas ruusujen tuoksu tulee nyt valtaamaan Jokimiestenkin keittiön.

Ensimmäinen ja leppoisin tontti oltiin vasta kaavoitettu joten valinnan varaa ei ollut. Vaikka tontti olisikin kaupungissa liian suuri, täällä niin sanotulla maaseudulla se tulisi olemaan kätevä. Tai niin ainakin tuo Leijona niin hoki ja sai ympäri käännettyä Sofian pään.

Talo rakennettiin kiivaaseen tahtiin ja taukoja ei pidetty. Vaikka pihaan ja muuhun hömpötykseen rahat eivät riittäneet, jätettiin kuitenkin niille tilaa. Sofia unelmoi suuresta puutarhasta ja ihanista kukista, kun taas Leijona halajaa jokaiselle perheenjäsenelle oman auton ja autotallin. Saa nähdä mitä tästäkin tulee...

Kaikki huoneet (paitsi vessat) saivat väliaikaisen maalipinnan tai tapetin ja kuivulattian. Aulasta tuli hyvin vaaleasävyinen, niin kuin kaiskista muistakin huoneista.

 Alhaalla olivat kolme makuuhuonetta ja yksi vessa. Leijona ja Sofia halusivat makuuhuoneestaan sinisen ja niin he myös saivat. Mutta tulevaisuudessa värit saattavat vaihtua uuteen ja uudet vanhaan, ken tietää.

Ylimääräiset makuuhuoneet saivat harmaan sävyiset seinät. Ensimmäisestä makuuhuoneesta pääsee toiseen, sillä huoneella ei ollut seinätilaa aulassa. Molemmissa huoneissa on kolme ikkunaa ja kauniit näkymät pihalle.

Vessa(t) näytti(vät) tältä ylhäällä ja sekä alhaalla. Yläkerran vessa jäi nyt tyhjäksi kun rahat eivät riittäneet kuin vain toiseen.

Olohuone ja keittiö olivat samassa tilassa yläkerrassa. Seinät maalattiin yksimielisesti oranssin punaisiksi ja lattia pysyi samana kuin alhaallakin. Mitä lie tuolla olohuoneessa on tapahtunut kun nuo kaksi apinaa niin kiihkeästi kaivavat kirppuja toisistaan.

Olohuoneesta tuli todella avara ja keittiöstä vielä avarampi. Vaikka huoenkalut ovat hieman köyhän näköisiä, ne ovat silti Sofian silmään. Leijona kylläkin nyt vain keskittyy olennaiseen - SimCity vs. FC NoloMolot jalkapallo otteluun.

- Sofia, yrittäisit nyt sinäkin rentoutua. Kannoit silloin muuton aikana laatikoita ihan kympillä. Leijona rauhoitteli Sofian syötyä.

- Niin mutta haluan, että... että elämämme tulee olemaan helppoa.

- Mutta sehän on helppoa kun me rakastamme vain toisiamme! Leijona muistuttu ja painoi kätensä Sofian reiden päälle.

- Rakkaudesta puheen ollen, meinasin unohtaa. Leijona muisteli ja polvistui Sofian eteen ja availi äätänsä.

- Kulta, mitä unohdit? Kysyi Sofia hämmästyneenä ja kuunteli Leijonan laulua:

Sun silmäs aina mä muistan...

... niin yltäin murheen puistan.

Kun illoin panen maate,

on mielessäni aate:

Minä sulle kihlat ostan,

sinut vielä mä syliini nostan!

Kun rakas sinä olet niin mulle,

minä sulle haastelen:

Tuu mun vaimoksein. (Kuuntele kokonaan tästä)

- Oih. Olet niin romanttinen! Sofia kirkaisi laulun loputtua.

- Rakas Sofia, heti ensisilmäyksestä tai paremminkin puhelusta tiesin, että sinä... sinä olet se oikea! En olisi voinut jäädä opiskelemaan yksin kampukselle, sillä sinä pyörit koko ajan mielessäni. Sinä, Sofiani...

- ... tuletko vaimokseni?

- Mitä? Onko nyt aprilli? Mitä, tuo on kyllä aivan oikea sormus...

- ... en tiedä mitä sanoa. Kyllä?

- Onko se sormus sopiva?

- On... täydellinen... ja kallis...

- Oi Leijona, olet niin ihana! Rakastan sinua... Sofia kirkui onnesta ja hyppäsi Leijonan kaulaan ja puristi lujasti.

- Minä tiesin, että suostuisit! Leijona huudahti ja halasi rakastansa.

Päivän vaihduttua illaksi, uusi pariskunta mietti tarkoin päivän tapahtumia ihaillen valmista kotiaan.

- No, miltä nyt tuntuu? Leijona vihdoin rikko tappavan hiljaisuuden.

- Hyvältä. Ihanaa, että me menemme naimisiin - tulevaisuudessa... tai oikeastaan se on ihanaa - että sinä olet juuri siinä. Sofia vastasi mietiskellen ja nilkkoja pyöritellen.

- Oletko tosissasi? Haluatko kanssani naimisiin? Leijona murahti seksikkäästi ja kaatoi uhrinsa tyylikkäästi sängylle ja hyppäsi saaliinsa kimppuun tulisesti ja armotta.

- Olen... Sofia ajatteli hymyillen tuntien kuluttua kun saalistus oli vihdoin päättynyt ja Leijona oli saanut tarpeensa täytettyä. He ovat niin söpöjä, mutta jokin näyttää olevan unohtunut...?

Viikkojen päästä Sofia oli alkanut voida huonosti. Hän oli sairastanut nuhakuumetta ja flunssaa ja silti hänen olonsa tuntui oudolta, vaikka lääkäri oli todennut hänet vihdoin terveeksi. Kaikki ruoka meinasi tulla ulos ja nälkä oli siltikkin iän ikuinen.

Voimat olivat loppu ja sohva oli ainut paikka, missä oli helppo olla.

- Eijei, torju SimCity, TORJU! Leijona huudahti. - Apua, en kestä katsoa! Hän jatkoi ja sulki silmänsä.

- Leijona, SimCity torjui, nyt voit taas katsoa... Sofia tokaisi tylsistyneenä. Häntä ei voinut vähempää kiinnostaa mokoma futis.

- Kuule! Minä en kestä katsoa sitä, että sinä kärsit. Leijona yritti parantaa tunnelmaa ja hyväili Sofiaa.

- Tiedän. En vain tiedä mikä minussa on... toivottavasti en ole raskaana...

- Raskaana... sinähän et voi olla! E-enkä ole todellakaan valmis kantamaan vastuuta mistään vauvasta. Siis mehän olemme aina muistaneet suo...

Leijona ei ehtinyt sanoa asiaansa loppuun kun jälleen Sofian valtasi oksennusta pahempi tunne tila. Hän meinasi pyörtyä ja oksensi kaiken ulos minkä hän oli popsinut.

- Sofia, tämä ei ole enää normaalia. Leijona tuumasi huolestuneesti ja turvautui Sofian hiuksien tuoksuun.

- Tiedän, Leijona - minä tiedän...

Illalla iltalenkillä Sofia tajusi nyt sen mikä hänellä oli... se ei voinut olla totta! Heidän elämänsä tulisi olemaan yhtä helvettiä...

---------

Toinen luku luukusta ulos! Hyvää kesää, seuraavaa osaa saatte odotella maanantaina sillä Tallinna odottaa...

Hei ja tervetuloa lukemaan Ruusulan ensimmäistä Legacy Challenge haastetta Jokimiehillä. Ruusula on siis naapurusto jonne kasvatan kammottavan suuren suvun Jokimiehistä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan haastetta!

----------

----------

Olipa kerran...

- Siis tämä talo näyttää ihan oudolta?! Sofia Jokimies päästi suustaan ensimmäiseksi taksin jätettyään hänet kampuksen ainoan vapaana olevan asuntolan pihaan. Sofia Jokimies ei tullut kovin rikkaasta perheestä mutta eikä kovin köyhästäkään. Hän oli aina vihannut opiskelua mutta rakastanut videopelejä ja semmoisia. Tyttö ei todellakaan halunnut aloittaa "uutta" elämäänsä mistään yliopiston kampuksen peräkylä asuntolasta vaan hän halusi itselleen heti ammatin ja rikkaan miehen jolla kasvoi komea parta ja hän käytti silmälaseja mutta ei omistanut mustia hiuksia joita Sofia inhosi ylikaiken. Mutta suunitelmat menivät pieleen ja pahasti kun rakas äiti oli säästänyt rahaa ja pasittanut tyttönsä yliopistoon.

Nielaistuaan kitkerästi Sofia oli tuhlannut jo rahansa huoneensa sisustamiseen. Kaikki 500 § haihtui tuuleen kun kaikki huoneen huonekalusteet piti vaihtaa uusiin. Uteliaana ihmisenä hän oli säästänyt viikko rahat omaan tietokoneeseen mutta... kuinkas kävikään.

Heti hänen tulosta lähtien hän haistoi palaneen käryä. Yliopisto ei ollut Sofian juttu eikä myöskään tämä asuntola jossa ei edes asunut söpöjä pojan nappuloita - vaan naurettavia laamoja ja mutanttihomoja löytyi joka nurkasta. Lepakoksi tässä olisi sitten pitänyt muuttua?

Toivottavasti ei, sillä tämäkin asuntola kuhisi itseään täynnä olevia likkoja. Eli opiskelusta ei ollut tietoakaan tai edes toivoa. Tiedosta puheenollen, Sofia otti pääaineekseen matematiikan joka kattaa opiskelut hänen toive uralleen, käsiksi pelikoneisiin! Eli siis peli ura, täältä tullaan...

... toivottavasti, sillä Sofia hallitsi nämä rääkkäys puuhat. Yks, kaks, yks, kaks... kuntoa oli kohotettava, että miehet kohottaa ulkonäköänsä, eikö niin? No ei, taitojahan tässä on kohotettava.

Jottein elämä ei olisi ihan NoLife! meininkiä, oli silti tästä elämän vaiheesta ottaa mahdollisimman paljon iloa irti, vaikka seinät lähtisi! Koko kampushan oli varmasti täynnä komeita miehiä. Sofia luki pikaisesti puhelimen käyttö-ohjeet: "Näin soitat yliopistossa opiskelijoille!". Sen jälkeen hän nappasi luurin käteensä ja randomilla näpytteli numeroita:

- Kampuksen Mielisairaala ListinX:sistä päivää, kuinka voin auttaa? Haluatteko kenties vierailuajan?

- Ööö... ei kiitos.

- Kampuksen pornoluolasta hyvää päivää, haetko kenties vapaita työpaikkoja, vai laadukasta viihdettä meillä olisi tarjolla VIP...

- No jos jättäisin tällä kertaa väliin...

- Kampus Kebab&Pizza, miten voin auttaa?

- Hetkonen... Tilaisin 3 isoa perhepizzaa, Lehtori Hanurin piikkiin - kotiinkuljetuksella. Ei valkosipualia.

Mutta viimein lykästi:

- Leijona Latvala puhelimessa.

- Ööö... et kai tarjoa mitään palveluja?

- Siis mitä? Kuka soittaa...?

- Aaa-aa. Anteeksi, Sofia.

- Kuka Sofia? Ai se thaihieroja?

- Ei. Minä, Sofia Jokimies.

- Okei. Oliko teillä tarjota koetuloksiani?

- Siis en ole kukaan lehtori! Asutko kampuksella?

- Joo totta kai. Mistä löysit numeroni ja mitä asiaa?

- Ihan randomilla vetäisin... äläkä kysy miksi. Ja ei kai tässä mitään...

- Puhelinlasku nousee, tulen huomenna käymään asuntolassasi - jos kerta asut täällä. Nähdään!

PIIP PIIP PIIP

Ja puhelu katkesi.

Seuraavan päivän aikana Sofia ei voinut olla ajattelematta Leijonaa. Siis niin ihana nimi takasi varmasti hyvän ulkonäön. Poika kuullosti puhelimessa hyvin aikuismaiselta ja rohkealta - kentietää. Sofia ei voinut keskittyä mihinkään oleennaiseen, varsinkin kun tuo pedofiili laama seurasi hänen jokaista askeltaan. Joka paikassa, missä Sofia oli istunut kynä kädessä, luki Sofia <3 Leijona.

Sofia odotti, odotti ja odotti - että joku tulisi kysymään häneltä: "Oletko sinä se eilinen soittaja?". Hän katsoi jokaisen ohikulkijan silmiä mutta sai vain takaisin omituisia katseita.

Hetkeä myöhemmin ovikello soi ja uljas Leijona saapui vierailulle.

- Aargghh, en kestä katsoa! Sofia mumisi ja sokaistui melkein Leijonan komeutta.

- Hei, oletko sinä se Sofia Jokimies? Leijona kysyi hyvin miehekkäällä äänellä.

Sofia myönsi ja he menivät sisälle.

- En tajunnutkaan kuinka söpölle tyypille soitin. Hän flirttaili punastuneena. Leijona tarrasi hänen käteensä ja...

... pussasi asettaen kätensä vuorostaan Sofian takapuolelle.

- Et sinäkään hullummalta näytä. Leijona naurahti. Sofialla vilahti silmissä, ei Leijona voinut olla sinkku. Hänhän oli täydellinen poikakaveriksi! Hän osasi suudella ja flirttaila ja melkein hiplailla ja, ja... ja hän on todennäköisesti pelimies jolla on tyttöjä joka sormelle, varpaalle ja lihakselle (kuuntele Pelimies tästä).

Pienen esittely kierroksen jälkeen Sofia oli unohtanut pelimies aatteensa ja oli jo hyvästelemässä Leijonaa.

- Hehee... Kiitos, että käväsit. Elämä on täällä niin tylsää. Oli ilo tutustua. Sofia tokaisi.

- No, tämä oli pientä. Pidetäänkö yhteyttä? Leijona kysyi mulkoillen Sofian rintoja.

- Hhmmm... No jos vaikka kahville... tai elokuviin...

- Katsotaan lähemmin. Leijona tuumasi ja Sofia hyvästeli hänet. Tietenkin Sofialle tuli mieleen, että Leijona olisi joku pedofiilin sukulainen ja joka sekaantuisi viattomiin opiskelijoihin... Mutta ei, ei todennäköisesti tämä ollut mahdollista. (Kuuntele Ootsä Tettroristi tästä.)

----------

Vuoden kuluttua...

----------

Hetken kuluttua yliopistoa oli enää käytävä 2 ja puoli vuotta. Vuodessa oli ehtinyt tapahtua kaikkea, Leijona ja Sofia tapailivat kiivaa tahtia ja heidän suhde vain syveni joka kerralla. Leijonakin oli ehtinyt hieman kasvattaa hiuksiaan ja pientä parran tuntua oli havaittavissa. Kaikki pahat ajatukset Leijonasta oli haihtunut kuin tuhka tuuleen ja nyt vain oli koko ajan varmistettava, että Leijona olisi vain Sofian.

Niin ja oli tietenkin varmistettava, että Sofia saisi kohta hänen juoksumattonsa asuntolaan jonka hän oli tilannut aikoja sitten. Piti vain kerätä rahaa nouseviin sähkölaskuihin.

Juoksumaton saavuttua Sofia iski jonkun hörhön hänen asuntolastaan ja pisti hänet kouluttamaan huippu kuntoon. Sillä jos hän mielisi Leijonan vaimoksi, oli Leijonan mielittävä ensin kosimaan tätä kaunista vartaloa.

- Juokse niin, että rintasi pompottavat. Hörhö kommentoi.

- Yritän, puuh... mutta lääh.. säädit juoksupuuh..maton juoksuttamaan lääh... minua liian kovaa. Sofia vastasi hengitellen ilmaa keuhkoihinsa.

- Sinun rintasi vain roikkuvat alaspäin, juokse niin ne alkavat korotella kattoa. Hörhö buuasi ja komensi Sofiaa.

- Jätä puuh... rintani lääh... rauhaan! Sofia huudahti kiukkuisesti ja nössö hörhö sätkähti.

Seuraavana aamuna yönä Sofia oli aivan puhki. Hörhön rintakuntoutus oli vienyt hänestä kaikki voimat ja hän ei voinut estää itseään sietämästä asuntolaisia. Itseasissa nämä asuntolaiset olivat aivan siedettävän mukavia - paitsi kommentoivat liikaa eilistä kuntoharjoitusta.

- Tiesitkö Laina, että Sofian rinnat kasvoivat eilisestä? Koviksen oloinen poika töräytti suustaan. Sofia oli sellain, että kiitos ja näkemiin ja jätti ruokansa kesken. Jotkut osaavat vain sitten ajatella tyttöjen muotoja.

Vessaan mentyä Sofian piti desifioida vessanpönttö varmuuden vuoksi tartuntavaaralta. (Kuuntele kappale tästä) Oliko oikeasti tällä kaikella tarkoitus? Tai oliko Sofia tarkoitettu tämä kaikki kokemaan...

... ja varsinkin joidenkin uteliaiden urkkiminen. Jotkut asuntolaiset olivat aivan sietämättömiä ja ällöttäviä.

Varsinkin kun jotkut eivät osanneet huolehtia omasta hyvin voinnista...

... ja työnsivät takapuolensa aina sinne minne heitä huvitti.

- Pitääkö minun oikeasti jaksaa vielä 2 vuotta opiskella? Sofia ajatteli ja nyrpisti nenäänsä.

Hän oli niin väsynyt yliopisto elämäänsä ja niin tympääntynyt kaikkiin! Leijonakaan ei ollut soitellut pitkään aikaan ja kaikki oli ihan pilalla.

- Onko tällä kaikella oikeasti tarkoitus ja haluanko tätä? Sofia mietti ja yritti löytää vastauksen.

Mutta turhaan. Pää löi tyhjää ja tyttö hermostu.

- No ei tietenkään ole! Tämä ei ole minun unelma! Tätä en oikeasti halua! Täällä minun ei kuulu olla! Sofia huusi ja raivosi itselleen ja tyhmyydelleen. - Minun kuuluu olla Leijonan kanssa! Minulle kuuluu Leijona, ei essee vihko! Hän jatkoi...

... ja meni tekemään juuri niin mitä pitikin!

----------

Ensimmäinen luku oli siinä, varoitan kuitenkin - että tämä LC ei sovi ihan kaikille pienemmille joten en ota ainakaan siitä mitään valitusta! Kommentoikaa!