Hei ja tervetuloa lukemaan Ruusulan ensimmäistä Legacy Challenge haastetta Jokimiehillä. Ruusula on siis naapurusto jonne kasvatan kammottavan suuren suvun Jokimiehistä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan haastetta!
----------
----------
Olipa kerran...
- Siis tämä talo näyttää ihan oudolta?! Sofia Jokimies päästi suustaan ensimmäiseksi taksin jätettyään hänet kampuksen ainoan vapaana olevan asuntolan pihaan. Sofia Jokimies ei tullut kovin rikkaasta perheestä mutta eikä kovin köyhästäkään. Hän oli aina vihannut opiskelua mutta rakastanut videopelejä ja semmoisia. Tyttö ei todellakaan halunnut aloittaa "uutta" elämäänsä mistään yliopiston kampuksen peräkylä asuntolasta vaan hän halusi itselleen heti ammatin ja rikkaan miehen jolla kasvoi komea parta ja hän käytti silmälaseja mutta ei omistanut mustia hiuksia joita Sofia inhosi ylikaiken. Mutta suunitelmat menivät pieleen ja pahasti kun rakas äiti oli säästänyt rahaa ja pasittanut tyttönsä yliopistoon.
Nielaistuaan kitkerästi Sofia oli tuhlannut jo rahansa huoneensa sisustamiseen. Kaikki 500 § haihtui tuuleen kun kaikki huoneen huonekalusteet piti vaihtaa uusiin. Uteliaana ihmisenä hän oli säästänyt viikko rahat omaan tietokoneeseen mutta... kuinkas kävikään.
Heti hänen tulosta lähtien hän haistoi palaneen käryä. Yliopisto ei ollut Sofian juttu eikä myöskään tämä asuntola jossa ei edes asunut söpöjä pojan nappuloita - vaan naurettavia laamoja ja mutanttihomoja löytyi joka nurkasta. Lepakoksi tässä olisi sitten pitänyt muuttua?
Toivottavasti ei, sillä tämäkin asuntola kuhisi itseään täynnä olevia likkoja. Eli opiskelusta ei ollut tietoakaan tai edes toivoa. Tiedosta puheenollen, Sofia otti pääaineekseen matematiikan joka kattaa opiskelut hänen toive uralleen, käsiksi pelikoneisiin! Eli siis peli ura, täältä tullaan...
... toivottavasti, sillä Sofia hallitsi nämä rääkkäys puuhat. Yks, kaks, yks, kaks... kuntoa oli kohotettava, että miehet kohottaa ulkonäköänsä, eikö niin? No ei, taitojahan tässä on kohotettava.
Jottein elämä ei olisi ihan NoLife! meininkiä, oli silti tästä elämän vaiheesta ottaa mahdollisimman paljon iloa irti, vaikka seinät lähtisi! Koko kampushan oli varmasti täynnä komeita miehiä. Sofia luki pikaisesti puhelimen käyttö-ohjeet: "Näin soitat yliopistossa opiskelijoille!". Sen jälkeen hän nappasi luurin käteensä ja randomilla näpytteli numeroita:
- Kampuksen Mielisairaala ListinX:sistä päivää, kuinka voin auttaa? Haluatteko kenties vierailuajan?
- Ööö... ei kiitos.
- Kampuksen pornoluolasta hyvää päivää, haetko kenties vapaita työpaikkoja, vai laadukasta viihdettä meillä olisi tarjolla VIP...
- No jos jättäisin tällä kertaa väliin...
- Kampus Kebab&Pizza, miten voin auttaa?
- Hetkonen... Tilaisin 3 isoa perhepizzaa, Lehtori Hanurin piikkiin - kotiinkuljetuksella. Ei valkosipualia.
Mutta viimein lykästi:
- Leijona Latvala puhelimessa.
- Ööö... et kai tarjoa mitään palveluja?
- Siis mitä? Kuka soittaa...?
- Aaa-aa. Anteeksi, Sofia.
- Kuka Sofia? Ai se thaihieroja?
- Ei. Minä, Sofia Jokimies.
- Okei. Oliko teillä tarjota koetuloksiani?
- Siis en ole kukaan lehtori! Asutko kampuksella?
- Joo totta kai. Mistä löysit numeroni ja mitä asiaa?
- Ihan randomilla vetäisin... äläkä kysy miksi. Ja ei kai tässä mitään...
- Puhelinlasku nousee, tulen huomenna käymään asuntolassasi - jos kerta asut täällä. Nähdään!
PIIP PIIP PIIP
Ja puhelu katkesi.
Seuraavan päivän aikana Sofia ei voinut olla ajattelematta Leijonaa. Siis niin ihana nimi takasi varmasti hyvän ulkonäön. Poika kuullosti puhelimessa hyvin aikuismaiselta ja rohkealta - kentietää. Sofia ei voinut keskittyä mihinkään oleennaiseen, varsinkin kun tuo pedofiili laama seurasi hänen jokaista askeltaan. Joka paikassa, missä Sofia oli istunut kynä kädessä, luki Sofia <3 Leijona.
Sofia odotti, odotti ja odotti - että joku tulisi kysymään häneltä: "Oletko sinä se eilinen soittaja?". Hän katsoi jokaisen ohikulkijan silmiä mutta sai vain takaisin omituisia katseita.
Hetkeä myöhemmin ovikello soi ja uljas Leijona saapui vierailulle.
- Aargghh, en kestä katsoa! Sofia mumisi ja sokaistui melkein Leijonan komeutta.
- Hei, oletko sinä se Sofia Jokimies? Leijona kysyi hyvin miehekkäällä äänellä.
Sofia myönsi ja he menivät sisälle.
- En tajunnutkaan kuinka söpölle tyypille soitin. Hän flirttaili punastuneena. Leijona tarrasi hänen käteensä ja...
... pussasi asettaen kätensä vuorostaan Sofian takapuolelle.
- Et sinäkään hullummalta näytä. Leijona naurahti. Sofialla vilahti silmissä, ei Leijona voinut olla sinkku. Hänhän oli täydellinen poikakaveriksi! Hän osasi suudella ja flirttaila ja melkein hiplailla ja, ja... ja hän on todennäköisesti pelimies jolla on tyttöjä joka sormelle, varpaalle ja lihakselle (kuuntele Pelimies tästä).
Pienen esittely kierroksen jälkeen Sofia oli unohtanut pelimies aatteensa ja oli jo hyvästelemässä Leijonaa.
- Hehee... Kiitos, että käväsit. Elämä on täällä niin tylsää. Oli ilo tutustua. Sofia tokaisi.
- No, tämä oli pientä. Pidetäänkö yhteyttä? Leijona kysyi mulkoillen Sofian rintoja.
- Hhmmm... No jos vaikka kahville... tai elokuviin...
- Katsotaan lähemmin. Leijona tuumasi ja Sofia hyvästeli hänet. Tietenkin Sofialle tuli mieleen, että Leijona olisi joku pedofiilin sukulainen ja joka sekaantuisi viattomiin opiskelijoihin... Mutta ei, ei todennäköisesti tämä ollut mahdollista. (Kuuntele Ootsä Tettroristi tästä.)
----------
Vuoden kuluttua...
----------
Hetken kuluttua yliopistoa oli enää käytävä 2 ja puoli vuotta. Vuodessa oli ehtinyt tapahtua kaikkea, Leijona ja Sofia tapailivat kiivaa tahtia ja heidän suhde vain syveni joka kerralla. Leijonakin oli ehtinyt hieman kasvattaa hiuksiaan ja pientä parran tuntua oli havaittavissa. Kaikki pahat ajatukset Leijonasta oli haihtunut kuin tuhka tuuleen ja nyt vain oli koko ajan varmistettava, että Leijona olisi vain Sofian.
Niin ja oli tietenkin varmistettava, että Sofia saisi kohta hänen juoksumattonsa asuntolaan jonka hän oli tilannut aikoja sitten. Piti vain kerätä rahaa nouseviin sähkölaskuihin.
Juoksumaton saavuttua Sofia iski jonkun hörhön hänen asuntolastaan ja pisti hänet kouluttamaan huippu kuntoon. Sillä jos hän mielisi Leijonan vaimoksi, oli Leijonan mielittävä ensin kosimaan tätä kaunista vartaloa.
- Juokse niin, että rintasi pompottavat. Hörhö kommentoi.
- Yritän, puuh... mutta lääh.. säädit juoksupuuh..maton juoksuttamaan lääh... minua liian kovaa. Sofia vastasi hengitellen ilmaa keuhkoihinsa.
- Sinun rintasi vain roikkuvat alaspäin, juokse niin ne alkavat korotella kattoa. Hörhö buuasi ja komensi Sofiaa.
- Jätä puuh... rintani lääh... rauhaan! Sofia huudahti kiukkuisesti ja nössö hörhö sätkähti.
Seuraavana aamuna yönä Sofia oli aivan puhki. Hörhön rintakuntoutus oli vienyt hänestä kaikki voimat ja hän ei voinut estää itseään sietämästä asuntolaisia. Itseasissa nämä asuntolaiset olivat aivan siedettävän mukavia - paitsi kommentoivat liikaa eilistä kuntoharjoitusta.
- Tiesitkö Laina, että Sofian rinnat kasvoivat eilisestä? Koviksen oloinen poika töräytti suustaan. Sofia oli sellain, että kiitos ja näkemiin ja jätti ruokansa kesken. Jotkut osaavat vain sitten ajatella tyttöjen muotoja.
Vessaan mentyä Sofian piti desifioida vessanpönttö varmuuden vuoksi tartuntavaaralta. (Kuuntele kappale tästä) Oliko oikeasti tällä kaikella tarkoitus? Tai oliko Sofia tarkoitettu tämä kaikki kokemaan...
... ja varsinkin joidenkin uteliaiden urkkiminen. Jotkut asuntolaiset olivat aivan sietämättömiä ja ällöttäviä.
Varsinkin kun jotkut eivät osanneet huolehtia omasta hyvin voinnista...
... ja työnsivät takapuolensa aina sinne minne heitä huvitti.
- Pitääkö minun oikeasti jaksaa vielä 2 vuotta opiskella? Sofia ajatteli ja nyrpisti nenäänsä.
Hän oli niin väsynyt yliopisto elämäänsä ja niin tympääntynyt kaikkiin! Leijonakaan ei ollut soitellut pitkään aikaan ja kaikki oli ihan pilalla.
- Onko tällä kaikella oikeasti tarkoitus ja haluanko tätä? Sofia mietti ja yritti löytää vastauksen.
Mutta turhaan. Pää löi tyhjää ja tyttö hermostu.
- No ei tietenkään ole! Tämä ei ole minun unelma! Tätä en oikeasti halua! Täällä minun ei kuulu olla! Sofia huusi ja raivosi itselleen ja tyhmyydelleen. - Minun kuuluu olla Leijonan kanssa! Minulle kuuluu Leijona, ei essee vihko! Hän jatkoi...
... ja meni tekemään juuri niin mitä pitikin!
----------
Ensimmäinen luku oli siinä, varoitan kuitenkin - että tämä LC ei sovi ihan kaikille pienemmille joten en ota ainakaan siitä mitään valitusta! Kommentoikaa!
Kommentit