Päivää! Pientä draamaa on tänäänkin havaittavissa. Eilen olisi pitänyt sada tuo yksi luku jo valmiiksi mutta kone päätti tiltata. Toivottavasti olette huomanneet tuon hot or not jutun tuossa sivussa. Se on tavalla pieni gallup, eli onko tämä LC hot or not?

----------

----------

Kuukauden kuluttua...

----------

Sofia oli päättänyt vihdoin kasvaa aikuiseksi ja luopua yliopistosta. Nopsasti se luuri tarrautui käteen ja sormet automaattisesti näpyttelivät (myös Leijonalle silmälääkärille ajan ja näin Leijona sai silmälasinsa) yliopiston numeron ja kohta opinnot oltiin jo jätetty taakse. Leijona ei pitänyt ajatuksesta, että hän joutuisi loppu vuodet opiskelemaan yksin joten hän matki Sofiaa ja päätti jakaa hänen kanssaan tulevaisuuden.

- Wuhuu!  teki maalin futiksessa! Leijona karjaisi.

- Kulta, etkö voisi auttaa ruuanlaitossa? Sofia kysyi lempeästi ymmärtämättä Leijonan jalkapallo transsia.

- Ei kyllä nyt kerkeä. Jos voitamme FC  NoloMolot niin pääsemme loppu otteluun ja voitamme kultaa! Leijona vastasi ja tuuletti ensimmäistä maalia.

Sofia ja Leijona päättivät jakaa yhteisen tulevaisuuden ja omaisuuden Ruusulassa. Se tulisi toivottavasti olemaan hyvä päätös sillä muuta vaihtoehtoa ei ollut. Pieni kyläkauppa nimeltä Ruokavarasto seisoi vankasti Ruusulan keskellä. Seutu oli lähes autiota mutta silti hyvin aktiivista. Ihana ja raikas ruusujen tuoksu tulee nyt valtaamaan Jokimiestenkin keittiön.

Ensimmäinen ja leppoisin tontti oltiin vasta kaavoitettu joten valinnan varaa ei ollut. Vaikka tontti olisikin kaupungissa liian suuri, täällä niin sanotulla maaseudulla se tulisi olemaan kätevä. Tai niin ainakin tuo Leijona niin hoki ja sai ympäri käännettyä Sofian pään.

Talo rakennettiin kiivaaseen tahtiin ja taukoja ei pidetty. Vaikka pihaan ja muuhun hömpötykseen rahat eivät riittäneet, jätettiin kuitenkin niille tilaa. Sofia unelmoi suuresta puutarhasta ja ihanista kukista, kun taas Leijona halajaa jokaiselle perheenjäsenelle oman auton ja autotallin. Saa nähdä mitä tästäkin tulee...

Kaikki huoneet (paitsi vessat) saivat väliaikaisen maalipinnan tai tapetin ja kuivulattian. Aulasta tuli hyvin vaaleasävyinen, niin kuin kaiskista muistakin huoneista.

 Alhaalla olivat kolme makuuhuonetta ja yksi vessa. Leijona ja Sofia halusivat makuuhuoneestaan sinisen ja niin he myös saivat. Mutta tulevaisuudessa värit saattavat vaihtua uuteen ja uudet vanhaan, ken tietää.

Ylimääräiset makuuhuoneet saivat harmaan sävyiset seinät. Ensimmäisestä makuuhuoneesta pääsee toiseen, sillä huoneella ei ollut seinätilaa aulassa. Molemmissa huoneissa on kolme ikkunaa ja kauniit näkymät pihalle.

Vessa(t) näytti(vät) tältä ylhäällä ja sekä alhaalla. Yläkerran vessa jäi nyt tyhjäksi kun rahat eivät riittäneet kuin vain toiseen.

Olohuone ja keittiö olivat samassa tilassa yläkerrassa. Seinät maalattiin yksimielisesti oranssin punaisiksi ja lattia pysyi samana kuin alhaallakin. Mitä lie tuolla olohuoneessa on tapahtunut kun nuo kaksi apinaa niin kiihkeästi kaivavat kirppuja toisistaan.

Olohuoneesta tuli todella avara ja keittiöstä vielä avarampi. Vaikka huoenkalut ovat hieman köyhän näköisiä, ne ovat silti Sofian silmään. Leijona kylläkin nyt vain keskittyy olennaiseen - SimCity vs. FC NoloMolot jalkapallo otteluun.

- Sofia, yrittäisit nyt sinäkin rentoutua. Kannoit silloin muuton aikana laatikoita ihan kympillä. Leijona rauhoitteli Sofian syötyä.

- Niin mutta haluan, että... että elämämme tulee olemaan helppoa.

- Mutta sehän on helppoa kun me rakastamme vain toisiamme! Leijona muistuttu ja painoi kätensä Sofian reiden päälle.

- Rakkaudesta puheen ollen, meinasin unohtaa. Leijona muisteli ja polvistui Sofian eteen ja availi äätänsä.

- Kulta, mitä unohdit? Kysyi Sofia hämmästyneenä ja kuunteli Leijonan laulua:

Sun silmäs aina mä muistan...

... niin yltäin murheen puistan.

Kun illoin panen maate,

on mielessäni aate:

Minä sulle kihlat ostan,

sinut vielä mä syliini nostan!

Kun rakas sinä olet niin mulle,

minä sulle haastelen:

Tuu mun vaimoksein. (Kuuntele kokonaan tästä)

- Oih. Olet niin romanttinen! Sofia kirkaisi laulun loputtua.

- Rakas Sofia, heti ensisilmäyksestä tai paremminkin puhelusta tiesin, että sinä... sinä olet se oikea! En olisi voinut jäädä opiskelemaan yksin kampukselle, sillä sinä pyörit koko ajan mielessäni. Sinä, Sofiani...

- ... tuletko vaimokseni?

- Mitä? Onko nyt aprilli? Mitä, tuo on kyllä aivan oikea sormus...

- ... en tiedä mitä sanoa. Kyllä?

- Onko se sormus sopiva?

- On... täydellinen... ja kallis...

- Oi Leijona, olet niin ihana! Rakastan sinua... Sofia kirkui onnesta ja hyppäsi Leijonan kaulaan ja puristi lujasti.

- Minä tiesin, että suostuisit! Leijona huudahti ja halasi rakastansa.

Päivän vaihduttua illaksi, uusi pariskunta mietti tarkoin päivän tapahtumia ihaillen valmista kotiaan.

- No, miltä nyt tuntuu? Leijona vihdoin rikko tappavan hiljaisuuden.

- Hyvältä. Ihanaa, että me menemme naimisiin - tulevaisuudessa... tai oikeastaan se on ihanaa - että sinä olet juuri siinä. Sofia vastasi mietiskellen ja nilkkoja pyöritellen.

- Oletko tosissasi? Haluatko kanssani naimisiin? Leijona murahti seksikkäästi ja kaatoi uhrinsa tyylikkäästi sängylle ja hyppäsi saaliinsa kimppuun tulisesti ja armotta.

- Olen... Sofia ajatteli hymyillen tuntien kuluttua kun saalistus oli vihdoin päättynyt ja Leijona oli saanut tarpeensa täytettyä. He ovat niin söpöjä, mutta jokin näyttää olevan unohtunut...?

Viikkojen päästä Sofia oli alkanut voida huonosti. Hän oli sairastanut nuhakuumetta ja flunssaa ja silti hänen olonsa tuntui oudolta, vaikka lääkäri oli todennut hänet vihdoin terveeksi. Kaikki ruoka meinasi tulla ulos ja nälkä oli siltikkin iän ikuinen.

Voimat olivat loppu ja sohva oli ainut paikka, missä oli helppo olla.

- Eijei, torju SimCity, TORJU! Leijona huudahti. - Apua, en kestä katsoa! Hän jatkoi ja sulki silmänsä.

- Leijona, SimCity torjui, nyt voit taas katsoa... Sofia tokaisi tylsistyneenä. Häntä ei voinut vähempää kiinnostaa mokoma futis.

- Kuule! Minä en kestä katsoa sitä, että sinä kärsit. Leijona yritti parantaa tunnelmaa ja hyväili Sofiaa.

- Tiedän. En vain tiedä mikä minussa on... toivottavasti en ole raskaana...

- Raskaana... sinähän et voi olla! E-enkä ole todellakaan valmis kantamaan vastuuta mistään vauvasta. Siis mehän olemme aina muistaneet suo...

Leijona ei ehtinyt sanoa asiaansa loppuun kun jälleen Sofian valtasi oksennusta pahempi tunne tila. Hän meinasi pyörtyä ja oksensi kaiken ulos minkä hän oli popsinut.

- Sofia, tämä ei ole enää normaalia. Leijona tuumasi huolestuneesti ja turvautui Sofian hiuksien tuoksuun.

- Tiedän, Leijona - minä tiedän...

Illalla iltalenkillä Sofia tajusi nyt sen mikä hänellä oli... se ei voinut olla totta! Heidän elämänsä tulisi olemaan yhtä helvettiä...

---------

Toinen luku luukusta ulos! Hyvää kesää, seuraavaa osaa saatte odotella maanantaina sillä Tallinna odottaa...